Eli aloitin nyt jo kirjoittamaan uutta LC:tä edellisen tuhoutuessa.
Yritän päivittää usein blogia, mutta näin koulua käydessä, se voi tuottaa pientä viivästystä.

Stadin syrjäisillä kaduilla, liikkui vähän porukkaa, mutta porukat jotka siellä liikkuivat, olivat joko narkkareita tai kännikaloja. Kadun toisella puolella, oli potkittu kumoon varoituskolmioita ja maalattu spraymaaleilla raitiovaunuja.

Pieni yksiön näköinen omakotitalo, jos sitäkään nökötti harmaatapuhuvan betonimaan päällä, ankeana ja keskeneräisenä.

Claire, talon omistaja ja rakentaja, oli ennen muuttoa luonnonsuojelujärjestö "PKS - pelastakaa kärpässienet - yhteisön jäsen, mutta luopui siitä, sillä hän halusi perustaa perheen. Hän halusi hyväkuntoisen, hyvältä tuoksuvan miehen, joka ei haisisi hieltä. Clairen suuri toive oli viettää ystävien kesken kultavuosipäivää, kun hän tästä vanhenisi.

Pitkän ja raskaan muuton jälkeen, Claire päätti siemaista kasvistölkkipapu - mehuaan, ja irvisti sen happamuudelle.

Claire oli hyvin järkyttynyt kaupungin hygieniasta ja katseli närkästyneenä ulos. Hänen lapsensa ei ainakaan tulisi asumaan tällaisessa mörskässä, vaan hän koristaisi kaupungin sellaiseksi paratiisiksi ,että.

Claire huomasi onnekseen ulkona keltaiseen pukeuteutuneen postipojan, ja kiiruhti hakemaan lehden.

Lehti tarjosi monia erilaisia työpaikkoja, joista mieleiseksi kävi Clairelle laki. Sillä hän halusi puolustaa ihmisten oikeuksia, ja muutenkin, ei hänestä ikinä tulisi sotilasta, sillä hän vastusti sotaa.

Claire oli todella innokas kiertämään kauppoja, ties vaikka hän löytäisi uuden UFF - vaatteiden keräyslaatikon, johon voisi pudottaa vanhoja vaatteitaan. Hän päätti kuitenkin aloittaa rauhallisesti, ja soitti taksin lähimpään puistoon.

Puistoon päästyään, Claire siemaisi espressoaan ja mietti, kuinka hänen elämässään tulisi nyt käymään. Hänellä oli hyvä työpaikka, talo joka oli pieni, mutta missä voisi elää. Vielä hän tarvitsisi miehen. Sellaisen joka vastaisi hänen odotuksiaan.

Paikka kuhisi miehiä, ja ei aikaakaan kun eräs mies tuli juttelemaan ja kertomaan hänelle Stadista. Mies osoittautuikin ihan mukavaksi, mutta ei kuitenkaan sellaiseksi jota Claire oli halunnut.

Paikalle tallusteli hyvin komea mies, joka esittäytyikin pienen juttelutuokion jälkeen Tykoksi. Mies oli hyvin innokas luonnonsuojelua puolustava mies, joka todellakin oli enemmänkin kuin mieleen. Valitettavasti Tyko ei kuitenkaan ollut kiinnostunut Clairesta.

Claire oli kyllästynyt niin miehiin, kuin puistoonkin. Mikä se sellainen puisto on missä ei kasva mitään. Claire päätti istuttaa maahan kauniita kasveja ja sieniä.

Illan saapuessa Claire katseli taivasta ja vakuutti Tykon rakastuvan vielä häneen. Hänet hän ottaisi miehekseen, se oli kirjoitettu tähtiin.

Kotiin päästyään Clairea odotti iloinen yllätys, sillä Tyko oli tullut toisiin ajatuksiin ja kysyi Clairen kuulumisia. Claire pyysi Tykoa kahville, mutta eihän Clairella edes ole kahvinkeitintä.

Pian Tyko saapuikin tontille, ja Claire kysyikin heti, mitä mieltä Tyko hänestä on. Tykon mielestä Claire näytti epäilemättä sumopainijalta.

Claire oli ymmärtäväistä sorttia, eikä antanut Tykon ajatusten haitata häntä, vaan vei Tykon ajatukset aivan pyörryksiin. Pientä flirttiä, ja sen Claire osasi.

-Ensimmäinen osa-
Tästä osasta nyt tuli hieman lyhyt,
sillä halusin pistää nyt ensimmäisen osan käyntiin.
-Fiona